(Kivi ja Lönnrot saapuvat saliin.)

Aleksis: Eihän täällä ole ketään.
Elias: Tyhjä huone.
Aleksis: Olisiko Johan Ludvigin maksa poksahtanut?
Elias: Ei kai nyt sentään vielä?
Aleksis: Niin, ei vielä.
Elias: Olen kuulevinani jotain merkillistä ääntelyä tuon oven takaa. (Osoittaa makuuhuoneen ovea.)
Aleksis: (Astuu lähemmäksi ovea.) Kas.. (Painaa korvansa oveen.) Hmm.. totta tosiaan!
Elias: Mitä? Mitä nyt?
Aleksis: Ystävä hyvä, taisimme myöhästyä!
Elias: Mitä tarkoitat?
Aleksis: Pahoin pelkään, että tuon oven takana ystävämme Johan Ludvig ja Johan Vilhelm jyystävät Fredrikaa yhteisvoimin.
Elias: Entä sitten? Voimmehan odottaa vuoroamme, tai vaikkapa hypätä samantien mukaan!
Aleksis: Tuollaisen käsittelyn jälkeen Fredrikalla ovat paikat löysinä ainakin muutaman viikon.
Elias: Niin.
Aleksis: (Kaataa viinaa kurkkuunsa.) No johan nyt on perkele!
Elias: Niin.
Aleksis: Ota sinäkin tuosta! (Tarjoaa pullon Eliakselle.)
Elias: Kippis!
Aleksis: Kippis!

(Yllättäen sisään astuu Zacharias Topelius. Mies on kaatokännissä.)

Sakari: Päivää taloon!
Aleksis: Kas, Sakari! Mistäs sinä tulet?
Sakari: (Ottaa povitaskustaan pullon.) Olin Kaivohuoneella!
Aleksis: Minä ja Elias tulimme tänne pannaksemme Fredrikaa, mutta hän on juuri nyt Johan Ludvigin ja Johan Vilhelmin käsittelyssä.
Sakari: Entä sitten? Minä olen juuri kirjoittanut joululaulun. Se menee näin: Jo joulu joutui jo taas pohjolaan..
Aleksis: Riittää!
Sakari: No..?
Aleksis: Tuohan on pelkkää paskaa.
Sakari: Kirjoitin sen Italiassa.
Aleksis: Olen samaa mieltä.
Elias: Onko sitä viinaa vielä?
Sakari: Kas, Elias, vanha kuoma, sinä sitten luovuit niistä raittiushömpötyksistä. Se oli miehen työ!
Elias: Niinhän minä tein. Lopetin myös kansanrunojen keräämisen.
Sakari: Hoo! Eikös sinun pitänyt työstää niistä jonkinlaista kansalliseeposta?
Elias: Piti, mutta nykyään minä juon mieluummin.
Aleksis: (Antaa pullon Eliakselle.) Minäkin jätin kirjoittamiset.
Sakari: Parempi niin. Eihän sinulla lahjoja ollutkaan. Sekin runosi.. miten se menikään.. tuonen lehto, öinen lehto.. hmm.. siell' on hieno hietakehto och så vidare.. paskaa, etten paremmin sano!
Aleksis: Aina se sinun joululaulusi voittaa, mokoma namusetä!
Sakari: Vai namusetä!
Aleksis: Turha sinun on kiemurrella! Koko kansa tietää, miksi sinä niitä lastenlorujasi rustaat!
Sakari: Minä tulin tänne, koska olen kiinnostut Fredrikan herrastuherosta!
Aleksis: Talo on täynnä äpärälapsia!
Sakari: Ei se ole minun ongelmani!
Aleksis: On se sinunkin ongelmasi siinä mielessä, että luultavasti ainakin kolmasosa äpäristä on sinun lihaasi ja vertasi.
Sakari: (Ottaa pitkän kulauksen pullostaan.)
Elias: Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi viinaa.
Aleksis: (Työntää pullon Eliaksen käteen.)
Elias: Kippis!
Sakari: Skål!
Aleksis: Kippis!

(Miehet halaavat toisiaan. Sakari kähmii Eliaksen pakaroita. Samalla hetkellä Snellman ja Runeberg tulevat saliin.)

Runeberg: Kas! Täällähän on tuttuja! Milloinkas te olette tänne tulleet!
Sakari: Ah, Johan, vihdonkin! Luin runosi!
Runeberg: Piditkö?
Sakari: Se oli pelkkää paskaa alusta loppuun.
Runeberg: Oletko todella sitä mieltä?
Sakari: Olen. (Ottaa pitkän kulauksen pullostaan.)
Runeberg: Mutta sinä olet pelkkä juoppo, ei sinuun voi luottaa. Sitä paitsi kyllä minä tiedän - ja koko kansakunta tietää! -, miksi sinä niitä lastenkirjojasi rustaat!
Sakari: Mikä röyhkeys!
Aleksis: No niin, hyvät herrat, rauhoitutaanpas sitten!
Runeberg: Jävla! Minä olen tämän maan tuleva kansallisrunoilija!
Sakari: Lopettaisit sitten sen paskan suoltamisen!
Aleksis: Hyvät herrat, hyvät herrat! Ei tappelemalla mihinkään päästä!
Elias: Niin.
Aleksis: Johan Ludvig lukekoon runonsa. Sitten äänestämme.
Elias: Niin.
Runeberg: Hyvä on. Kas näin se menee: Vårt land, vårt land, vårt fosterland..
Sakari: Ho ho hoo!
Aleksis: Mitä helvettiä?
Runberg: Ljud högt o dyra ord!
Sakari: Kuunnelkaa nyt tätä paskaa!
Runeberg: EJ LYFTS EN HÖJD MOT HIMLENS RAND!!!
Sakari: Onko typerämpää kuultu? Minähän sanoin, että se on pelkkää paskaa.
Runeberg: EJ SÄNKS EN DAL..!
Aleksis: Riittää! Riittää jo!
Runeberg: Se jatkuu vielä!
Aleksis: Olemme kuulleet tarpeeksi. Jo tämän perusteella voidaan sanoa, että runosi on pelkkää paskaa.
Runeberg: Men.. mina dikter.. de äro...!
Snellman: Olen samaa mieltä, runo on paskaa. Mutta tehtäköön siitä silti Suomen kansallislaulu, ettemme pahoittaisi Johan Ludvigin mieltä.
Runeberg: (Tarttuu vaivihkaa Snellmannin käteen ja puristaa sitä.) Sinä olet tosi ystävä!
Aleksis: Juokaamme, juokaamme Maamme-laulun kunniaksi! Kippis!
Snellman: Skål!
Runeberg: Skål!
Sakari: Skål!
Elias: Kippis!