(Syksyisessä Kuopiossa oikeiden ihmisten joukossa, Minna Canthin talossa, Kanttilan olohuoneessa istuvat kahvista nauttien Juhani Aho,  K.A. Tavaststjerna sekä pakollinen Järnefelt, tällä kertaa Eero...)

Eero Järnefelt: Annahan minun Johannes maalata sinustakin muotokuva. Minä olen nopea ja varma!
Juhani Aho: Kiitosta nyt vaan, mutta mitä minä silläkin teen? Tahdon jo taimenia narraamaan!
Eero Järnefelt: Varo vain, ettei tuosta kehity pakkomiellettä. Ehditkö sinä ollenkaan kirjoittamaan?
K.A. Tavaststjerna: Hän kirjoittaa nykyään kalalastuja... voitko kuvitella?
Eero Järnefelt: "Kalalastuja"...!
Tavaststjerna: Fish and chips, hi-hi-hi!
Järnefelt: Jaa kuinka?
Juhani Aho: Nuoret houkat, kalaa on saatava. Mieluummin vietän aikaa onkivapa kuin kynä kädessä! Vaan äläs luule, kirjallisia vaistojani en kuoleta täysin kalastajanakaan. Päinvastoin, kalastaessani olen koko ajan virittynyt herkkään, sisäisiä tunneliikahduksia ja ympäristön nyansseja tarkkailevaan tilaan, joskus siinä kalastaessani laitan käteni aivan pyyteettömästi ja koruttomasti housuihini ja...
Järnefelt: Vai niin!
Aho: Ja annan mennä huiskis suihkis vain...
Tavaststjerna: Eero on vikkelä ja notkea poika eikä mikään houkka, eikö hän voisi maalata sinut Huopanankoskella kalastamassa?
Aho: (Ahon silmiin syttyy kiilto) Sehän ratkaisisi kaiken!
Eero Järnefelt: Kyllä minä siihenkin kykenen. Ei se ole mikään ongelma.
Juhani Aho: Sen kun teet, niin jo vain kunniaa kupeillesi! Ennen kaikkea minä haluan tulla tunnetuksi kalamiehenä.
Tavaststjerna: Vielä tämä parhain päin kääntyy...
(Viereisestä makuuhuoneesta kuuluu ensin Minna Canthin sensuellia ulinaa ja pian myös Johan Vilhelm Snellmanin miehekästä murahtelua.)
Juhani Aho: Kuuletteko? Siellä se perisynti maistuu, totta tosiaan! Minnan paikkoja taas venytellään entisestään.
Tavaststjerna: Voi vittu tätä elämää täällä! Kaipaan Eurooppaan.
Järnefelt: Fish and chips?
Tavaststjerna: Mmm.
(Ovesta porhaltaa sisään matkan ryvettämä Runeberg, hänellä on mm. paskaa saappaillaan ja oksennusta rinnuksillaan. Kaikki nousevat yllättyneinä ja kunnioittavasti seisomaan.)
Runeberg: Täälläkö se Snellmanin rakki piilottelee, se saatanan kätyri ja hunsvotti, käräjille sen ma vien!
Tavaststjerna: Herra Runeberg, tervetuloa! Saanko jo kutsua saunaan, näkyyhän olemuksenne olevan suoraan sanoen ja luonnollisesti hieman pitkän matkanne leimaama...
Runeberg: Hiljaa äpärä! (lyö ruoskalla Tavaststjernaa kasvoihin) Tulisi sinustakin ihan kelpo tekijä, jos tietäisit kenen puolella seisoa!
Aho: Totta puhut, mutta älä lyö meitä, Snellman on makuuhuoneessa!
Runeberg: Jahaa, vai niin, että siellä. Arvatenkin lykkimässä Minnaa? Kautta Wienervalssin! Se ääliö venyttää Minnan paikat, itse en ole kyennyt hänestä nauttimaan puoleen vuoteen.
Järnefelt: Onhan sinulla Fredrika...
Tavaststjerna: Shhh!
(Runeberg sivaltaa ruoskalla Järnefeltiä kasvoihin.)
Tavaststjerna: Sinä pöhkö kahjo! Snellmanhan on venyttänyt hänetkin!
(Runeberg ruoskii Tavaststjerna kolmesti kasvoihin. Snellman saapuu olohuoneeseen pyyhkien kaluaan kainaloonsa.)
Snellman: Kas niin, mikäs täällä on hätänä? Mikäs sinut tänne ajoi Janne, ettei vaan se äskeinen kielimanifestini? Sinullahan on oksennusta rinnuksella.
Runeberg: Siinä, siinä on minun piinaajani! Ettetkö sitä tietäisi, mitä sinä nyt tuollaista menet paukuttamaan ihan paremman väen lehteen? Tämä hullutus alkaa saada vakavia piirteitä, katsoin sitä kauan jalomielisesti läpi sormieni vanhan ystävyytemme takia mutta nyt alkaa mennä liian pitkälle! Ei sinun asemassasi oleva mies voi tällaista, mitä jos saat kannatusta? Enhän minä edes osaa suomea! (lyö Snellmania ruoskalla kohti kasvoja, mutta tämä torjuu kalullaan, hämmentynyt Runeberg vetää ruoskansa takaisin.)
Aho: Aika hyvin tuo kuullostaa jo menevän.
Runeberg: Minähän en konsanaan suostu yrittämään sinun arkaaisella puheenparrellasi todellisia ajatuksiani ja tunteitani ilmaisemaan mikä olisikin mahdotonta! (sivaltaa Ahoa ruoskalla kasvoihin. Tämä parkaisee. Minna Canth saapuu olohuoneeseen alushame mälliä valuen)
Minna Canth: Mitä täällä melutaan! Tässä talossa kannatetaan kielimanifestia eikä herra Runeberg ole ollut tänne tervetullut siitä asti kun paskansi preussilaiseen maljakkooni! Teillähän on paskaa saappaillanne. Pitääkö sen paskan kanssa aina roiskia ja läträtä!
Runeberg: Varo vain, ettet sinäkin saa maistaa ruoskaani - ellet peräti paskaani, juuri niin, ruoskan jälkeen vielä paskaani - sinä emähuora, sinä Babylonin suuri portto itse! Se kielimanifesti on tietysti sinun mustan portonpillusi syövereistä, sinä viettelijätär, syöjätär, huorista huorin ja turmion tuottaja, sieltä pohjattomasta kaivosta, synnin alkulimaa pulppuavasta lähteestä jalkojesi välistä tuo hulluus on tarttunut Snellmaniin!
Snellman: Neuvotelkaamme.
Runeberg: Neuvotellaan vain, ehtoni ovat nämä: kielimanifesti huis historiaan ja lemmenelimellesi kuonokoppa!
Snellman: Huh huh. Voin minä sitä manifestia lykätä, kunhan elimeeni ei kosketa.
Runeberg: Sopii minulle.
Snellman: Sopii vai?
Runeberg: Onko täällä ryyppyä?
Tavaststjerna: Yhteisymmärrys onkin siis saavutettu?
(Runeberg lyö Tavaststjernaa ruoskalla kasvoihin. Tämä kaataa kaikille moukut.)