(Pesukone jyllää tuttua pauhuaan tuntemattoman opiskelijan itsemurhayksiössä.)

Matias von Böckerström: Saatäna, taidanpa juoda parikymmentä tuoppia doppelbockia! Koskahan paskaiset kalsarini ovat valmiit? Phärkkele, kaipaisin totisesti taloudenhoitajaa, jolla olisi pulleat rinnat ja reipas olemus!

Fritz Surkea-Aho: Kukapa ei, totisesti! (ryyppää Sisuviinapullosta aimo siemaisut ja näyttää hetken aikaa Jani Uhleniukselta.) Totisesti, minusta tuntuu että jonain päivänä minä suomennan Friedrich Wolfgang Amadeus von Niiitseä!

Böckerström: Sallinet, että pieraisen *PRÖÖT*

Mannerheim: Ken mineä kutsui? (Marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim on laskeutunut savupiipusta takkaan.)

Böckerström: Miten sinä voit siellä olla, savupiippuhan on tukittu? Sieg heil!

Mannerheim: Mjenehän pääsen vaikka miste lävestä kjuten isoisäsi, Pepper von Durkheim tokaisi jyysteessään isoääteesi, Sipuli macAlbrandia!

Surkea-aho: Tuo upseerihan tuntee sinun sukuhistoriasi! Totisesti, aateliset ovat läheistä sukua tässä maassa!

Böckerström: Tietysti, onhan Mannerheimkin minun kaukainen pikkuserkku suoraan sairaalloisessa ja sykkivässä, märkivässä polvessa.

Mannerheim: Hjienosti sanottu! HÅ HÅ HÅÅ!

Runeberg: Kutsuiko joku minua? (pällistelee mulkosilmäisenä ikkunasta kädessään irti leikattu Aleksis Kiven kyrpä)

Surkea-aho: No hyi helvetti, miksi sinulla on irtonainen Aleksis Kiven verta valuva kyrpä kädessäsi! Oletko teloittanut meidän kansalliskirjailijamme?

Runeberg: Minä se tämän maan oikea kansalliskirjailija olen! *hakkaa ikkunan säpäleiksi Aleksis Kiven kyrvällä* JA TE TULETTE SEN KAIKKI TOTEAMAAN, KAUTTA MAANVILJELIJÄN MAAILMANTUSKAN JA PATRIISIN PIERUN!

Mannerheim: Oikeaa puhetta! Höhöö!

Böckerström: Mitähän tästäkin tulee, kautta Ainolan?

(Lattian läpi porautuu ylös mystillinen Jean Sibelius frakki yllään ja silmin nähden epäkiinnostuneena muista tapahtumista.)

Sibelius: Antakaa sitä viinaa jumalauta. Minulla on muuten mukanani Pentti Haanpää. (juo Runebergin moukkupullosta, suoraan tämän povitaskusta, ahnaasti viinaa ja röyhtäisee kravattiinsa)

Pentti Haanpää: Näytänkö minä humalaiselta, mitä?

Mannerheim: Sine näytet spurguaaliselta, pojkaparka.

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Oikein sanottu! Sinun silmäsihän lupsottavat kuin suomenruotsalaisella hylkeellä!

Sibelius: Tuo nyt oli rumasti sanottu!

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ!

Pentti Haanpää: Tottahan se on. Ulkomuotoni on halveksuttava. Korvaan sen kuitenkin mahtavilla tuotoksillani. (asettuu kyykkyyn ja lasauttaa lattialle aimo lastin paskaa) HNNGH!

(J.V. Snellman saapuu paikalle ja alkaa syödä suuhunsa Pentti Haanpään paskaa.)

Snellman: Tämäpä mainiota!