(Topelius ja Waltari makaavat nurmikolla ja imevät toistensa kyrpiä.)
Topelius: Mmmmm.. nuorehkoa lihaa, kimmoisata. Jo vain kaltaiselleni vanhalla irstailijalle maistuu tämä Waltarin waltava wimputin.
Waltari: Kerrassaan viehkoa! Eikä tässä sinunkaan lerpussasi mitään vikaa ole, vaikka se nyt noin lerputtaakin suruisasti.
Topelius: Kutsu minua isäksi!
Waltari: Isä, isä, anna paukkua ja pöristä!
Topelius: (Ripuloi paukkuen ja pöristen.) Aaaahh.. jopas oli otollista.
Waltari: Minulla olisi aatos, isä.
Topelius: Kerro poikani.
Waltari: Voisin repiä perseestäsi peräsuolesi pitkälle..
Topelius: Ja sitten imeskellä siitä suoraan roimat ripulini parempiin suihin! Mainio aatos! Sinulla on mielikuvitusta, rakas lapsi, ehkäpä sinusta tulee vielä kirjailija.
Waltari: Noo.. voipi olla, katsotaan. Mutta käännyhän nyt vatsallesi, jotta pääsen rehevän röörisi kimppuun.
Topelius: (Käy mahalleen.) Olehan sitten raju. Pidän kovista otteista.
Waltari: Ilman muuta, isukki! (Survoo kätensä Topeliuksen perseeseen ja kiskoo hänen peräsuolensa ulos.)
Topelius: Kautta kiesuksen, ei tämä ihan kivutonta puuhaa ole, pyhät puksuttimet sentään!
Waltari: Ällös huoli, homma on hoidossa. (Ottaa Topeliuksen peräsuolen suuhunsa.) Anna palaa!
(Topelius alkaa ripuloida. Waltari nielee säntillisesti joka pisaran. Topelius punehtuu, alkaa puuskuttaa ja ähkiä. Waltari paisuu paisumistaan.)
Topelius: Puuh, raskasta on, raskasta! En taida jaksaa enää!
Waltari: Minä olenkin jo melko pinkeä. Tunnen kuinka pullistun ripulin tunkeutuessa kehoni jokaiseen soluun. Jaksa nyt vielä vähän, isä-kulta, olen kohta valmis.
Topelius: Hyvä on, hyvä on, poikaseni. Teen parhaani! (Vetää syvään henkeä ja purskauttaa viimeiset ripulin jämät Waltarin sisuksiin.) OOOOOOOAAAAAAUUUHHHH!!!!
Waltari: Selvä homma! Nyt olen niin pinkeä ja poukea, etten pääse edes jaloilleni. Huomaatkos, millainen läski minusta sukeutui!
Topelius: ...
Waltari: Isä, katso minua, olen läski, katso, isä!
Topelius: ...
Waltari: Isä.. isä.. Sakari, sakari! Kautta pyhän pippelinjämän, mieshän on kuollut! Mikä urheus, mikä sankaruus! Hän antoi kaikkensa! Totisesti, sen suurempaa rakkautta ei kellään ole antaa, kuin että antaa henkensä ystävän edestä. Totisesti, totisesti, aamen aamen aamen! Vaan kuinkas minä nyt pääsen jaloilleni?
(V.A. Koskenniemi tulee paikalle kantaen käsissään satakiloisiksi paisuneita kiveksiään.)
Koskenniemi: Puhhuijaa.. raskasta on elo tää, sydämessäin ikijää!
Waltari: Veikko-Antero! Veikko-Antero! Luojan kiitos se olet sinä! Nyt kelpaisi auttava käsi.
Koskenniemi: Kautta pyhän perseenkolon, mitä kehveliä täällä on tapahtunut. Sinähän olet pulleampi kuin Eino Leino, se läski, jonka minä kiveksilläni hukutin. Mutta kas kiveksiäni nyt! Ne penteleet ottivat ja paisuivat ihan muodottomiksi. Ne ovat nyt tällaiset valtaisat mollottimet, en pysty edes murskaamaan niitä! Elämä on tuhottu! Ah ja voi tätä ankaraa tuskaa, häpeäst' mull nyt housutkin jo ruskaa!
Waltari: Ennen kuin alat paskoa housuihisi kuin mikäkin seniili apina, voisit auttaa minut jaloilleni.
Koskenniemi: Jo tok', armas veikkosein, sun autan jaloillein, kautta vulvaisen kuutamon!
(Koskenniemi nostaa Waltarin pystyyn.)
Waltari: Kiitokset veli veikkosein, armas kasvinkumppalein! Olen aivan täynnä, näetkös. Sakari ripuloi minut pinkeäksi!
Koskenniemi: Voi sitä armoitettua satu-sedän rutjakepaskaa! Siinä on lahjakas mies!
Waltari: Siinä oli lahjakas mies. Katsohan, hän kuoli. Tuossa hänen raatonsa lojuu.
Koskenniemi: Pyhät pallit soikohot! En nähnyt häntä, kun valtaisat kivekseni hämärtävät horisonttini!
Waltari: Ne ovat tosiaan jo melkomoiset. Eikö ne pitäsi puhkaista?
Koskenniemi: Voi! Sen jos teet, iäti sulle kiitoksen velkaa oon!
Waltari: No enhän minä niitä voi puhkaista. Tuskin pystyn liikkumaan.
Koskenniemi: Näyttää siis siltä, että kohtalomme on yhteinen?
Waltari: Siltähän se nyt vähän näyttää.
Koskenniemi: On tämä aikamoinen kohtalo.
Waltari: Onhan tämä.
Koskenniemi: Mitä jos vain jäisimme tähän makaamaan ja odottamaan kuolemaa?
Waltari: Kuulostaa hyvältä.
(Koskenniemi ja Waltari heittäytyvät maahan ja jäävät siihen. Tulee ilta, tulee yö, levottomat pilvet halkovat taivasta. Kuinka tästä eteenpäin?)