(Topelius vilkuilee luimistellen maireana paistattelevaa Voltairea vanhan kirkon sikarihuoneen krapula-alkoovin paraatipöydässä.)

Voltaire: Kuinka hienoa, että tämä parhaillaan menevä oleva euroopankiertueeni vihdoin käsittää myös Pohjolan sankareineen! Tämä kirkko ei ole mikään katedraali tai basilika, mutta tuoksuu tuohealta!

Topelius: Herra on hyvä vaan. Miksi sinun pitää yhtenään olla sen kirkon kimpussa?

Voltaire: Noh, c'est vrai, mutta katolinen kirkko onkin vähän eri juttu tämä kuin teidän kansankirkkonne ja tapauskontonne!

Topelius: (inhoten) Vai niin että. Etkö voisi olla vähän matltillisempi!

Voltaire: Ei maltillisuudella saada aikaan uudistuksia saati vallankumouksia. Itsehän te olette jo lähes päässeet sakramenteista eroon! Eikä ole edes turhaa hovia, jossa vain pidätellään pierua päivät pitkät. Kuules, Valistuksen mestarina tiedostan, että kaikkien eritteiden päästäminen tuottaa rauhoitusta ja nautintoa, jota ihminen ehdottomasti tarvitsee!

Topelius: Siksikö päästit äsken tarpeesi pöydälle? Siksikö olet yhtä mittaa kirkonkirouksessa ja maanpaossa?

Voltaire; Otahan viiniä ja rommia, kuoma! Suoraan Barbadokselta! Siitä puheen ollen, tule sisään, Luonnonlapsi.

Topelius: Mikä tuo neekeri on!

(Sisään on astunut alaston alkuasukas, joka tuon tuostakin ketkuttelee lanteitaan ja kujeilee.)

Voltaire: Hän on amerikan jalo villi ja melkoinen vekkuli. Parempi kuin Candide!

Topelius: Tämä on taas tätä Roussean Takaisin luontoon -juttua! Etkö arvosta perinteistä ja klassillista sivistystä?

Voltaire: Voi, pois se minusta ettenkö! Sivistän Luonnonlasta minkä ehdin, ominaisuutemme yhdistämällä luomme yli-ihmisen! Olen jo kastanut hänet väkisin, kuten asian kuuluu, ja pistin lukemaan kirjastoni kannesta kanteen. Kohta suljen hänet Bastiljiin, koska miksei. Hänessä on muuten vakavakin puolensa.

Luonnonlapsi: I'm hungry for heaven!

Voltaire: Niin, parhaiten hän silti yhä pärjää englannilla, tuolla Shakespearen ja empiristien kielellä. Siinä maassa ei kuningaskaan ei ole erehtymätön. Hitto vieköön, jos sellaista hallitsijaa ei olisi, sellainen pitäisi keksiä!

Topelius: Suomessa ei ole käyttöä sellaisille, yhtä vähän kuin tälle barbaarille.

Luonnonlapsi: Thy disapproval offends me, sir!

Voltaire: Olettepa te nyt julmetun nyrpeä! (heittää ohimennen spermat kermakkoon.) Tartuffe! (riisuu perukkiinsa ja heiluttelee sitä nuhtelevasti.)

Topelius: Sus siunatkoon! Tässä rommissa, ei kyllä ole moitteen sijaa.

Voltaire: Luonnonlapsos valmisti sen distilloimalla eritteensä!

Topelius: Mitä helvettiä?!

Luonnonlapsi: Hå hå håå!

Voltaire: Brown sugar, baby! (kusee pottaan ja heittää sen seinään) Aah!

Topelius: Sinun teoksiasi ei kyllä käännetä suomeksi, ennen kuin taivaat aukeavat.

Voltaire: Hyvää kannattaa odottaa!

(Seinä valuu Voltairen kitkerää ja pisteliästä kusta.)

 

Tämä taisikin muistaakseni olla Voltairen ensiesiintyminen. Köötös.