(Runeberg seisoo tietymättömillä metsämailla nyrkkeilen näkymättömiä vastustajia vastaan.)

Runeberg: Vårt land, vårt land, vår fosterland! Högt äro dyra ord!

(Snellman saapuu paikalle)

Snellman: Koita nyt rauhoittua hyvä mies, sinähän olet jo paskonut allesi!

Runeberg: Ät min kvitto! Se on hyvää ravintoa perennalle.

(Lönnrot saapuu paikalle)

Lönnrot: Voinko jotenkin auttaa sinua, suurmestari Runeberg?

Runeberg: Joo. (kääntää Lönnrotin kontilleen ja hymyilee kuin demoni)

Snellman: Tuota et tee, Elias tuli hyvässä tarkoituksessa!

Runeberg: No okei okei. (vetäytyy ja tunkee vehjaksensa housuun)

(Jean Sibelius ilmestyy paikalle droskallaan jota vetää kolme heboista)

Sibelius: Hei hei, te kaikki Suomen suurmiehet!

Runeberg: Jumalauta, nuohan ovat minun heboisiani! Terve Joonas ja Seppo, teitä on jo odotettukin! Mutta kuka tuo kolmas on?

Möhkö: Minä olen möhkö, ja minä olen vain tällöinen kolmoshevonen.

Runeberg: No ei se tässä seurassa mikään häpeä ole! Olepa vertainen kanssamme, Möhkö!

Mannerheim: Meke tuo hevenen on elevinään, sehen on elheiste söntöperee!

Runeberg: Sinä kanadalais-japanilainen lipokieli, nyt pidät turpasi tukossa!

Snellman: Suus kiinni Mannerheimi!

Elias: Minusta tämä on kelpo eläin.

Aleksis Kivi: Tietysti on, minähän hän siitin hänet!

Runeberg: Mistä tuokin paikalle ilmestyi?

Kivi: Minä olen tämä maan tuleva kansalliskirjailija.

Runeberg: Et ole, ennen kuin minun päiväni pimenevät!

Koskenniemi: Kyllä se vaan tulee kansalliskirjailijaksi.

Elias: Kylläpä tämä on suosittu paikka!