(Runeberg istuu kartanonsa pihavessassa paskalla ja lukee Saimaa.)
Runeberg: Kas keppostelijaa! Se on se veli-veikkosein, armahin kasvinkumppali ja siunattu huru-ukko Turun villien päivien ajoilta, Snellman itse, sankar' suur', julkaissut kielimanifestin! Mitäs tässä sanotaan! Kas, kas, jasså, jassååå! "On ryhdyttävä toimeen hetimiten, vaadin itsekunkin toimen miehen ryhtyvän toimeen." Jå ån, jå ån kovaa tekstiä, hårda tider i händer nu! Mitäs vielä! "Siispä täten julistan, että yksin suomenkieltä on nyt itsekunkin työssään ja toimessaan, kuin myös vapaan ajan riennoissa, käyttämän, niin että suomenkieltä vastaavana metafyysis-hegeliläisenä käsitteenä on oleva suomenmieli. Yksi kieli, yksi kansa, yksi johtaja!"
(Runeberg repäisee lehdestä sivun irti ja pyyhkäisee perseensä siihen.)
Runeberg: Kirottu Perkele! Tätä minä en alkuunkaan aio suvaita, en vähimmässäkään määrin!
(Runeberg juoksee housut kintuissa kartanoonsa.)
Runeberg: Fredrika, Fredrika, hör mig, min älskling!
Fredrika: Kyllä herra.
Runeberg: Kaadahan minulle tuopponen. Tai pane samantein kaksi, on tässä siksi kovat ajat nyt käsillä.
Fredrika: Kyllä herra.
Runeberg: Snellman on ryhtynyt tuumasta toimeen, mokoma kiihkomieli. En minä kuvitellut että tämä fennomania-hössötys menisi näin vakavaksi! Että oikein lehtiin kirjoitellaan!
Fredrika: Tässä oluenne, herra.
Runeberg: Kiitosta vaan.
Fredrika: ...
Runeberg: No, mitä siinä nyt seisomista on? Mene valjastamaan Joonas ja Seppo. Minä lähden Kuopioon!
Fredrika: Kyllä herra.
(Fredrika menee, Runeberg istahaa nojatuoliin ja nautiskelee huolettomasti jokapäiväisestä iltaoluestaan. Vaan kuitenki, kaikitenki hänen mieltään kalvaa ahdistus eikä hän malta paikallaan pysyä, vaan, oluensa jättäen, jo rientää ulos Fredrikaa vauhdittamaan.)
Runeberg: Vanha koinsyömä luuska, vauhtia!
Fredrika: Kyllä herra.
Runeberg: Kirottu perkele, että Kuopioon vielä vanhoilla päivillä pitää lähtemän!
Fredrika: Niin herra.
Runeberg: Kas niin, kas niin, mainiota!
(Runeberg nappaa piiskan, sivaltaa Fredrikaa kasvoihin ja hyppää kuskinpukille.)
Runeberg: Hå hå håå!
Fredrika: Nöyrryn edessänne, herra.
Runeberg: Niin sitä pitää!
Runeberg: Hopoti kopoti hoo, nyt matkani alkakoon!
(Runeberg alkaa suomia hevosiaan piiskalla kuin mielipuoli. Hevoset lähtevät laiskasti liikkeelle. Runeberg huiskii raivokkaasti. Vaahto valuu suusta, niin Runebergin kuin kumpaisenkin hevospolon.)
Runeberg: Näin sitä mennään! Tällä vauhdilla olen kuopiossa jo syksyllä!
(Runeberg ottaa huikkaa taskumatteuksesta. Matka kuluu rattoisissa merkeissä.)