(Juhani Vilhelmi Snellman pomppii uhrilehtoon kallioita pitkin, käyttäen mainiota, vähättelemättä 75-tuumaista sukuelintään hyppykeppinä.)
Snellman: Trai trai tralallalai!
(Aleksis Kivi saapuu paikalle raatoa retuuttaen.)
Kivi: Ah, sinä vallaton valtiomies! Saanko tarjoita oivaa paistia suurmiehistä suurimmalle?
Snellman: Jo vain makoisasti maiskuttelen ihanaa lihaasi!
Kivi: Luuletko, että tämä on kalkkuna?
Snellman: No EN.
Kivi: Tämä on kuoliaaksi lyömäni Topelius!
Lönnrot: Voi piru! Katsotaanpa tarkemmin. Ei tämä vielä hengiltä ole, kyllä se pihisee.
(Aleksis Kivi laskee Topeliuksen kanveesiin.)
Snellman: Mistä sinä tänne pölvähdit, Elias?
Lönnrot: Tupsahdin hornasta!
Eino Leino: Dante Alighierin pyhästä komediasta?
Koskenniemi: Tuki sinä turpasi, oi mun päivieni pimeys!
Snellman: Mitä vittua tuokin täällä tekee?
Lönnrot: (hiplailee Topeliuksen haaroväliä) Kalu on kunnossa!
Snellman: Melko vähätön.
Koskenniemi: No ei kaikkia voi sinun mittapuullasi astua!
Snellman: Hehheh, sanopas muuta, kerrankin jyystin Runebergin piikaa ja muistaakseni vaimoakin, kyllä juu... teki pahaa jälkeä. Onneksi olin herrasmies ja maksoin hyvät lunnaat pilluntärvelyksestä...
Topelius: MINÄ ELÄN!
Kivi: Eikös tuo ole minun repliikkini...
Lönnrot: Me tarvitsemme nyt ryypyt. (ojentaa kaikille venetsialaista armanjakkia)
Topelius: Etkös sinä ole raittiusmies?
Lönnrot: Olin joskus kauan sitten. Nyt olen uusi mies.
Eino Leino: Homo novus!
Koskenniemi: Haista sinä paskaa, homo!
Snellman: Juokaamme.
Kommentit