(Mennin kahvilassa juhlitaan v.1830 loistavia pro gradu-koetuloksia. Maljoja kumotaan tuon tuostakin ja tupakankatku hirvittäisi kaikkia paitsi suurmiehiä.)

Claes Albert Tulindberg: Hyviä poikia! Veenee veenee lesee veenee!

Yrjö Yrjö-Koskinen-Koskinen: Minäkin olen vihdoinkin oppinut suumen keelen.

Topelius: Minunkin vuoroni, se tulee vielä!

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ! Saapa nähdä minkälaiset ennätykset tämä Sakari saavuttaa!

(Nurkassa alkaa faksi piiputtaa.)

Yrjö-Koskinen: Mitäs hittoa? Tässähän lukee että puolassa on tehty kansannousu!

Snellman: Puolalaiset ovat nousemassa kansakunnaksi kansakuntojen joukkoon, heidän kunniakas historiansa velvoittaa heidät asettumaan vastoin tsaarin irstaalle imperialismille!

Topelius: Entä liettualaiset?

Snellman: Tiedä häntää.

J.J. Nervander: NYT JUODAAN PUOLAN MALJA!!!

Runeberg: No JUODAAN!

Snellman: Pakko juoda.

Yrjö-Koskinen: Juokaamme! Poltetaan puolalaista tupakkaa!

Tulindberg: Oletteko te kaikki tulleet hulluiksi? Kohta täällä on kasakat paikalla sanokaa minun sanoneen. Minun on raportoitava kansleri Robert Helnrik Rehbinderille, on yksinkertaisesti pakko! 

Runeberg: Sinä olet humalassa, pahainen dosentti.

Snellman: Humalassa on tuo mies, tukkihumalassa ja syyntakeeton!

Tulindberg: Mikä höveliys teillä nousukkailla...

Nervander: Juokaamme ja tehkäämme itsekin vallankumous kuten nuo urheat polakit!

Snellman: No niin, jospa kuitenkin riittäisi.

Topelius: Meidän on säilyttävä uskollisina Svea-äidille!

Runeberg: No eihän tästä nyt siitä ole lainkaan kyse. Hölmö!

Nervander: Älä sano Toppea hölmöksi tai rupeaa läski tummumaan. (rupeaa riehumaan ja kaataa pöydän)

Runeberg: HÅ HÅ HÅÅ aina sinä tulistut J.J.!

Eugen Schauman: Mitä täällä sikaillaan! Melkein sytytitte tulipalon! Puolalaisiako te olette olevinanne? Tämä Nervanderiko se taas lietsoo teitä vimmaiseen liekkiin?

Topelius: Me olemme puolalainen salaseura ja minä olen muuten äitini puolelta Jagellon sukua. (puhaltaa savua Schaumanin kasvoille)

Runeberg: Sinähän satuilet tänä iltana ihan mitä sattuu! HÅ HÅ HÅÅ!

Nervander: Kuurilaiset, liiviläiset, liettualaiset, latvialaiset, liettualais-latvialaiset, itä-preussilaiset, puolalaiset, juutalaiset, tataarit, Zaporižžjan kosakit, kaikki nousevat kapinaan... keisarikunta hajoaa, alkakoon jo hullu vuosi!

Snellman: Älkäämme aiheuttako konfliktia, jota saisimme kaikki katkerasti katua. Tästähän tulee poliittinen skandaali.

(Jussi Parviainen ponnistaa syöttötuolista ja lyö nyrkin pöytään, niin että pikarit helisevät.)

Jussi Parviainen: Skandaalia tässä tarvitaankin! (huitoo käsillään) Puola on tosiystävämme ja kumppanimme ja nuijasodan ajoilta, ainoa naapurimme joka ei meitä alista, ja kuka mainitsi Jagellot, olitko se sinä Sakari - meidän pitäisi kaikkien kääntyä takaisin katolisiksi! Kulttuurivallankumous tässä kytee joka ei ole mikään vallankumous ensinkään vaan totuuden ja todellisuuteen löytäminen, kyse on siitä että sokeat oppivat näkemään, tämä koko rakenne on sokaistu mutta me voimme sen muuttaa. Rakkaus meitä johdattakoon, rakkaus ihmiseen eikä pelkuruus, joka on rakkauden vastakohta.

Nervander: Ja minua muka haukutaan tulisieluksi?

Topelius: Meitä ei ole esitelty.

Parviainen: Tehkäämme sinunkaupat!

Yrjö-Koskinen: Mielenkiintoisia puheenvuoroja.

Snellman: No, otetaan se polakkien malja nyt sitten!

Runeberg: PUOLAN MALJA!

Nervander: PUOLAN MALJA! (hyppii tasajalkaa)

Yrjö-Koskinen: Köyritään puolalaisia, meheviä, murakoita huoria!

Topelius: Oletpa sinä oppinut hienoja sanoja...

Eugen Schauman: Minä kyllä vielä tapan sen Rehbinderin jos tänne Pietarista uskaltautuu! Jos puolalaiset rohkenevat, niin kyllä sitten minäkin!

Ivan Paskevitsh: Anteeksi mutta minä olen Ivan Paskevitsh ja te ette nyt oikein taida ymmärtää tätä kokonaistilannetta.

Topelius: Vai on täällä oiken Paskevitshikin sekoittamassa soppaa.

Snellman: Vieraan vallan agentti ja kansankomissaari meidän autonomisessa suvereeniudessamme!

Eugen Schauman: Älä sieltä huutele vieraisiin pöytiin, senkin iivana!

Nervander: Turpiisi saat jos meille alat!

Ivan Paskevitsh: Jo on aikoihin eletty!

(Runeberg täyttää yöastian paskallaan ja ottaa nuuskaa. Hän on riemusta revetä yltäkylläisyydessään. Tulindberg poistuu kiroillen lähettääkseen lennättimellä sähkeen Pietariin...)