(Elias Lönnrot ohjastaa paikalle kärryt, joiden eteen on valjastettu kaksi riuskaa hevosta.)

Elias: Hop hop hop! Ptruu! Täältä nämä kärryt nyt tulevat!
Runeberg: Mainiota! (Juo pitkän ryypyn Mannerheimin oksennusta.)
Elias: Lähdemmekö?
Runeberg: Totta helvetissä! Kaikki kyytiin!

(Snellman, Topelius, Kivi ja Mannerheim kapuavat kärryihin. Runeberg istuu kuskin pukille Lönnrotin viereen.)

Runerberg: Annahan tänne ne ohjakset.
Elias: Ilman muuta.
Runeberg: Hop hop!
Elias: Komeita hevosia sinulla.
Runeberg: Ptruu, Joonas ja Seppo, laukkaan!

(Runeberg ohjaa kärryt valtatielle.)

Runeberg: Hopoti kopoti koo, nyt matkamme alkakoon!
Sakari: Janottaa!
Mannerheim: Viinaa!
Runeberg: (Huiskaisee ruoskalla taakse.) Hiljaa siellä! Ettekö te koirat osaa käyttäytyä! (Ottaa ryypyn pullosta.)
Elias: Antaisit nyt pojillekin vähän.
Runeberg: Olkoon sitten! (Ojentaa pullon taakse.) Älkää juoko kaikkea!
Mannerheim: Minä juon omaa oksennustani niin paljon kuin alas menee!
Runeberg: Saatanan latvialais-liettualainen perseennuolija!
Elias: Laulaisimmeko matkan ratoksi?
Runeberg: Mainio aatos, veikkoseni!
Sakari: (Alkaa laulaa.) Jo joulu joutui jo taas pohjolaan..
Runeberg: Mitä helvettiä? Tukkikaa tuon äpärän suu!
Aleksis: (Lyö Topeliusta mahaan.) Vaiti!
Runberg: No niin! Nyt kaikki yhdessä! Du gamla, Du fria, Du fjällhöga nord..
Kaikki: Du tysta, Du glädjerika sköna! Jag hälsar Dig, vänaste land uppå jord, Din sol, Din himmel, Dina ängder gröna!
Runeberg: Hei, ja vielä kerran!
Kaikki: Din sol, Din himmel, Dina ängder gröna!
Runeberg: Hå hå håå!
Elias: (Kuiskaa Runebergille.) Ikävä keskeyttää tämä ilo, mutta minua kusettaa. Voisimmeko pysähtyä?
Runeberg: (Huutaa.) Kuulkaa kaikki! Eliasta kusettaa! Pysähdymmekö?
Aleksis: Ei helvetissä! Kuskoon housuihinsa!
Runeberg: Kuulit mitä kirjailijamestari sanoi. Kuse housuus, jos siltä tuntuu.
Elias: Minä eilen nämä housut pesin!
Runeberg: Hoh! Äpärä!
Elias: Minä olen räätälin poika!
Runeberg: Ole vaikka kuninkaan poika, äpärä sinä silti olet!
Elias: (Kusee housuihinsa.) No niin! Onko nyt hyvä mieli?
Runeberg: Laski alleen, helvetin äpärä!
Aleksis: Otetaan sille! Kippis!
Sakari: Skål!
Mannerheim: Skål!
Snellman: Skål!
Runberg: Skål!
Elias: Enkö minä saa ollenkaan?
Runeberg: Juo kustasi!
Snellman: Noh noh, ystävät, eiköhän tuo jo riitä!
Elias: Enkö minä saa sitä viinaa?
Snellman: Älähän välitä Elias. Minä tarjoan sinulle kaivohuoneella ryypyn.
Runeberg: Ja minä kusen siihen ryyppyyn! Hå hå håå!
Snellman: Mutta asiasta toiseen. Kuulehan Elias, kuinka se sinun muorisi voi?
Elias: Tiineenä taas, mokoma lutka, mutta tällä kertaa lapsi on luultavasti minun.
Snellman: Onkos niitä äpäriä jo paljonkin siunaantunut?
Elias: Kymmenen suuta elätettävänä, ja niistä tietääkseni kaksi on minun.
Snellman: Hoh! Se on niin ponteva tyttö se Maria! Antaisinpa minäkin sinulle äpärän, ellei Maria olisi serkkuni.
Elias: Amen. Vaikka onhan tässä maassa ennenkin serkkuja poljettu.
Snellman: Älä muuta sano! Otetaan sille!
Runeberg: Ei onnistu. Viina loppui!
Snellman. Loppui?
Runeberg: Puteli on tyhjä!
Snellman: Laitahan sitten vauhtia niihin kaakkeihisi!

(Runeberg alkaa piiskata hevosiaan vimmatusti.)