(Suurmiesseurue Lapinlahdesta lähestyy. Vanhastakirkosta kömpivät nyt ulos myös Martin Wegelius, Fredrik Pacius ja Robert Kajanus. Väinö Linna, murhamies Lalli ja C.L. Engel ovat rauhoittuneet odotuksen tunnelmiin.)

Robert Kajanus: Mikä infernaalinen kakofonia suomalaismielisiä laidunmaitani saastuttaa!

Martin Wegelius: Kertokaa mikä tässä on kyseessä, eihän täällä kuule edes omia preludejaan.

Fredrik Pacius: Ei kuule edes omaa tinnitustaan!

Väinö Linna: Päivää.

C.L. Engel: Tuolta näyttää tulevan iso liuta Suomen suurmiehiä.

Pacius: Ah! Suloisen Suomen maamme sankarmiehiä, pian jo tämä maa nousee kansakuntana muiden joukkoon, ja se tulee tapahtumaan historian ja kaikkien taiteen alojen kautta!

C.L. Engel: Paratkoon mitä paatosta, olet taas puhunut liikaa Kajanuksen kanssa. Oletko saksalainen enää laisinkaan?

Wegelius: Älä sinä sekaannu tähän, "Bob" Kajanus on totisesti parasta mitä tälle maalle on konsanaan tapahtunut säveltaiteessa!

Kajanus: Ettekö tunne jo aatteen nousevan, kun katsotte tuota saapuvaa sankkaa joukkoa? Tekisit sinäkin Engel suomalaisuustyötä, maassa maan tavalla, jotta jokaiselle tulisi omansa!

Linna: Totta puhut, Kajanus! Olisko tupakkia piippuuni?

Pacius: Otahan massistani.

Wegelius: Mutta katsokaas, kuka tuolta tulee!

Sibelius: Täällähän on tuttuja herroja! Päivää, päivää!

Kajanus: Sinäkin täällä, kautta Ainon!

Sibelius: Tekin täällä, kollegat!

Pacius: Vai kollegat oikein...

Wegelius: Saanko spördata mikä on herra Sibeliuksen syy saapua kirkkoon näin värikkään retkueen seurassa?

Sibelius: Vai retkue! Tämä on kansallismielinen adventtipyhiinvaellus, ja vakavammallakin pohjalla: tänne me tulemme anomaan harhautuneille suurmiehille synninpäästöä.

Wegelius: Vai niin. Ymmärrän. Eiköhän tuo järjesty!

Kajanus: Miehen puhetta!

Pacius: Otetaanko sille, ja jälleennäkemiselle? (kaivaa taskustaan moukkupullon)

Engel: Hetkinen nyt herrat musiikkimiehet, saanko puuttua puheeseen? Ei asia aivan noin yksinkertainen ole. Tuo pahainen talonpoikahan tuolla äsken löi hengiltä paikan pappismiehen!

Kajanus: No voi saatana...

Oskar Merikanto: Hei, minäkin olen täällä!

Wegelius: Hei! Onkos äpäriä tullut sitten viime näkemän?

Merikanto: Ei yhtäkään.

Wegelius: Paha juttu.

(Toisaalla Elias Lönnrot, Aleksis Kivi, Zacharias Topelius, Albert Edelfelt, Akseli Gallén-Kallela ja Mika Waltari ovat ottaneet asiakseen jututtaa em. talonpoikaa sekä Väinö Linnaa.)

Lönnrot: Ilmoja, ilmoja. Mitäs se talonmies näillä nurkilla?

Lalli: Circcohon läxin ja papin tapoin.

Waltari: Hurja!

Edelfelt: Niin, tuossahan se kuolleen miehen kalmainen jäännös on.

Kivi: Voi ennen niin uhkeaa pastoria, joukkonsa joviaalia johtajaa! Miksi moisen hirmuteon teit, Lalli?

Topelius: Onhan tuo nyt sentään hieman paksua tulla kirkkoon ja ensi töikseen tappaa pappi!

Lönnrot: Pahasti teit, Lalli!

Lalli: Yää!

Väinö Linna: Hän teki sen luokkataistelun vuoksi.

Waltari: Ettet vaan toisi tähän kuulumattomia elementtejä?

Linna: Pappi alisti hänen perhettään ja hallitsi rautaisella kouralla.

Edelfelt: Inhaa, papiston harhailua.

Lönnrot: Pappismieskö niin turjakkeisesti on valtaansa ja asemaansa kaltoin käyttänyt?

Linna: Totisesti on tämä mies saanut kasvattaa sen seitsemän sielunpaimenen äpärää talossaan.

Waltari: Vai niin. Minusta tämä muutta vallan kaiken.

Lalli: Armoa, te suurmiehet. Arca ja curja mies olen!

Kivi: Käy luonnolle, käy luonnolle tämä. Ei enempää tappo-oppia!

Waltari: Onhan tuo ukko avuttomassa hurskaudessaan osa meitä; nuo ovat kädet joilla maatamma rakennettiin aikana, jolloin ikirouta kahlitsi aivojamme!

Topelius: Mika puhuu historiallisten romaanien manttelinperijänäni oikein. Meidän on ymmärrettävä aikaa tulemalla osaksi sitä; ei se ole niinkään vaikeaa, meidän on vaan herätettävä osa omasta itsestämme.

Kivi: Täh?

Lönnrot: Käyköön tällä kertaa armo oikeudesta. Onhan tänään suuri päivä.

Kivi: Minä kannatan! Eihän se ollut edes rovasti.

Linna: Tässä maassa nyt on piispojakin pistetty kylmäksi. Entä maalarimiesten kanta?

Gallén-Kallela: Me emme ota kantaa vaan menemme vanhaankirkkoon maalaamaan freskoja.

Lönnrot: Ihanko totta?

Edelfelt: No totta kai totta on, olin minäkin tätä kirkkoa suunnitelemassa! Tulehan, Akseli!

Topelius: Eiköhän Lalli saa vapaana kuljeksia, mutta olehan kunnolla!

(Edelfelt ja Gallén-Kallela menevät vanhankirkon suojiin sisälle ryyppäämään. Lalli käy vaivihkaa kulman takana tappamassa myös diakonissan ja varastaa tältä arvohelyt. Toisaalla C.G.E. Mannerheim vaatii Eino Leinolta ryyppyä, Pentti Saarikosken jo saatua omansa.)

Mannerheim: Senken tuhnuinen fläski, keikille pjitee anta!

Eino Leino: Mitä mitä sanon minä, olenko kuullut väärin: eikös upseeriskerholle ole omat pippalot! Militäärismiehet saavat tällä kertaa kalppia omiin kemuihinsa. Eikös homma näin ole, Pena?

Pentti Saarikoski: Mitähän tuohonkin nyt sanoisi!

Leino: Otahan nyt, poika, kantaa! Kaikilleko pitää antaa?

Saarikoski: Minun ei tule valita asiaa; asian tulee valita minut.

Leino: Ah, onhan tuossa tiettyä lennokkuutta ja loogillisuuttakin...

Mannerheim: VEENEE! (huitoo sapelillaan)

Saarikoski: Älähän kiusaa miestä enää.

Leino: Olkoon, otahan tuosta!

Wecksell: Yhteisymmärrys ja hyvä mieli!

Mannerheim: (ryyps) Hyvä. HJÅMÅÅ! Eikun huomio - Topelius!

Topelius: Mikäs nyt on hätänä, Mannerheim?

Mannerheim: Mjikeen ei ole hätä, vaan koska sinähän tjunnetusti tykkeet lapsosista, niin mine täten ilmoitan, että aiko huomenna perustaa Helsinki Mannerheimin lastensuojelukaarti.

Topelius: Mutta - ihanko totta! Sehän on ihanaa! Viattomat karitsat kaikki yhteiseen syliin.

(Mika Waltari siirtyy tänne.)

Waltari: Tässä maassa on vain yksi nuori runoilija ja se olen minä!

Leino: Mitä sinä täällä teet? Peremmälle, peremmälle, äpäriähän tässä kaikki ollaan.

Waltari: Ei taida olla muita runoilijoita kuin minä, vai mitä pojat!

Saarikoski: Ei sinua oikein runoilijaksi kyllä saa, vaikkakin lyyrillinen tyyliltäsi niin aivan selvästi prosaisti silti olet.

Waltari: Mitä sinäkin luulet tietäväsi? Haluatko kirjailijaksi?

Leino: Haluatko turpaan?

Waltari: Puolustatko sinäkin tuota suu vaahdossa! No hyvä on, hyvä on - tämä meni jotenkin väärin päin - en minä riitaa halua haastaa.

Saarikoski: En minäkään! Otetaanpa sille!

Waltari: Otetaan!

Saarikoski: Ja siunatkoon Olympos aviottomia lapsiamme.

Wecksell: Niin, ja onhan jäsen Waltarikin kirjoittanut peräti draamaa. En minä näe hänen tapauksessaan lokerointia lainkaan tarpeellisena.

Saarikoski: Näkemys tuokin.

Mannerheim: Otetaan mjyös sille! Prost!

Leino: Eikö kukaan halua turpaan?

Waltari: Mikä soturi sinustakin on tullut?

Leino: Heh-heh, sanopas se! Eiköhän täytetä taas lasit!

Saarikoski: Lasisi on jo täynnä.

Leino: (ryyps) Anteeksi, mitä sanoit?

Saarikoski: Otahan tästä!

Wecksell: Kuinka on muuten mahdollista, ettei täällä ole yhtäkään Järnefeltiä?

Leino: Siinäpä muuten hyvä kysymys, enpä tullut edes ajatelleeksi.

Waltari: Hei, mitäköhän tuolla tapahtuu?

Leino: Näyttää siltä että Lönnrot ja Kivi aikovat pitää puheen! Topelius on siellä myös.

Lönnrot: ONKO TÄÄLLÄ PAPPIA?!

(Hiljaisuus.)

Kivi: EI OLE!

Topelius: Kuulkaa täten minua, ylisuurmiestä! He he. Meiltä on pappi julmasti riistetty, eikä toista ole lähettyvillä. Kuitenkin on suurmiehillemme saatava synninpäästö ja siunaus että he voisivat palata rakentamaan kansallista identiteettiämme ja jotta pääsisimme kiiruusti jatkoille.

Kivi: AAMEN!

Topelius: Täten siis pyydämme kaikki veli Lönnrotia vielä kerran ottamaan yhteyttä Agricolaan jotta saisimme papin herätettyä.

Lönnrot: Suostuttava on.

Topelius: Hyvä. Lisäksi - jos Luoja suo - korotamme veljet Kajanuksen ja Wegeliuksen suurmiesasemaan ja julistamme suur-Suomen itsenäiseksi valtioksi!

Leino: Hei, minulla on vastalause ja kysymys! Topelius, mitäköhän sinäkin tekisit, jos Snellman ja Runeberg saisivat osviittaa ns. ylisuurmieheydestäsi?

Topelius: Tukkikaa tuon äpärän suu!

Leino: Niin, niin he juuri -HMPH!

(Lönnrot riisutaan ja voidellaan. Ihollensa maalaa humalainen Edelfelt koukeroita ja Kajanus syöttää sieniä. Lönnrot alkaa tanssia shamaanin tanssia.)