(Puhemies Mao ja Dalai Lama samoilevat tietymättömillä korpimailla. Pitkospuilla pomppien ja suonsilmäkkeitä väistellen he tulevat hiekkakuopalle.)

Mao: Katso, Pohjolan Riviera!

Dalai Lama: Hah hah hah! Hahahaha! Mennäänkö uimaan?

Mao: Mennään vaan! (riisuutuu)

Dalai Lama: Aah, vesi on limaista.

Mao: Otettaisiinko hieman sitä riisiviinaa, sinä nepalilainen näsäviisas?

Lama: Tiedät hyvin että olen Tiibetistä! Tuo on oivallinen ajatus. Otetaan vaan!

Mao: Otahan tuosta!

Lama: Tämäpä mainiota. 

Mao: Mitäpä jos joisimme itsemme totaaliseen tuubaan sen kunniaksi, että olemme ensi kertaa Suomessa?

Lama: Mikäpä ettei! Sehän sopisi mainiosti.

Mao: Harmi kyllä, ettei meillä ole kveeniläistä vodkaa.

Lama: Kyllä senkin vielä ehtii. Emmehän me palaa kotiin kuin vasta syksyllä.

Mao: Tuohan on aivan totta, olet aivan oikeassa! Ehdimme maistaa jokaisen provinssin viinaa ihan hyvin!

Lama: Juuri niin, meillä on edessämme kosteat viikot, oikeat hilloviikot, mannan ja hunajan ja manteleiden ja rusinoiden ja taateleiden ja halvan ja kaakaon ja marmelaadin loiskuvasti lotisevat kuukautiskierrot! Hih hih hih hih hii hihi hih hii!

Mao: Kyllä meidän kelpaa! Ja on täällä varmaan naisiakin!

(Paikalle löntystelee yllättäen umpihumalainen Mannerheim kesäasussa.)

Mannerheim: Kekä... kuka pjärkkele menen lemmessa pjulikoi... mesteleesea... hämeen jäkärä...

Lama: Päivää siellä!

Mannerheim: Ele sene seene! (viskaa ison panoksen dynamiittia omaan lampeensa, joka kylläkin on Runebergin)

Mao: No voi saatana...

(Dalai Lama, puhemies Mao ja lammen kaikki kalat kuolevat silmänräpäyksessä dynamiittipaukun aiheuttamasta paineaallosta. Edesmenneet ja puoliksi juotu pullo riisiviinaa kelluvat pinnalla.)

Mannerheim: Neen hööty sekin problem pjärkkele! Shuuman saa påjmia kjalat ja velmestee ne. Neme kyteet mene veen Öliöksen töttörölle. Je temen veenen jeen mene etse! (kyykkää paskantamaan lampeen ja juo samalla ahnaasti riisiviinaa)