(Tapahtumapaikkana Ainola. Kartanon pihassa lojuu isäntäväki elottomana: Runeberg on tappanut heidät. Sisällä kartanon suuressa salissa makaa lattialla alaston Georg Henrik von Wright. Runeberg seisoo hänen vieressään ja heiluttaa paksua hevospiiskaa.)
Runeberg: Ah, sinä säälittävä humanisti! Luulitkos olevasi kunnon veitikka, mitä!
Wright: Eih, eih!
Runeberg: Siinäpäs nyt itket ja voihkit, poika!
Wright: Armahda minua, kautta pyhän ristin kiesuksen, armahda minua!
Runeberg: Turha on sun uikutukses,poika!
Wright: Eih, eih!
Runeberg: Aah! Maista humanismin syvintä olemusta!
(Runeberg sivaltaa piiskalla Wrightin selkää. Selästä irtoaa kolmen sentin paksuinen, kahden sentin levyinen ja kolmenkymmenen sentin pituinen nahkasuikale.)
Wright: Oi mitä tuskaa!
Runeberg: Humanismin nimeen!
Wright: Ei ei ei!
Runeberg: Humanismin makea mesi!
Wright: Eih!
Runeberg: Kyllä! Haa! HÅ HÅ HÅÅ!
(Runeberg suorittaa työnsä säntillsesti loppuun. Humanismin olemus selviää Wrightille. Hän on nyt valistunut. Ilman tätä tapausta hänestä ei olisi koskaan tullut maamme suurinta humanistia. Kiitos kuuluu yksin Runebergille.)
Kommentit